sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Super pomppuponi

Tänään oli tarkoitus tehdä treeniselostusta tämän päivän superhyvin menneestä valmennuksesta! Tein teille oikein pitkän postauksen kuvineen ja videoineen ja ehdin sen jopa julkaistakkin.... Jippii menin sitten ilmeisesti vahingossa poistamaan sen!!! Nyt kyllä vituttaa ihan suunnattomasti ja en kyllä ala kirjoittamaan uudelleen.... ARGHHH!! Ottaa päähän... Pahoittelen tätä vuodatusta, mutta kirjoitin sitä varmaan ainakin tunnin ja videotakin latasin toista tuntia.

No nyt saatte tyytyä vain videomateriaalin, sillä ei huvita alkaa uudestaan kirjoittamaan samaa postausta :( Tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit. Saatte itse päätellä videon perusteella miten meni. Itselläni oli ainakin fiilis ihan katossa ja pitkästä aikaa koin niitä kunnon onnistumisen fiiliksiä :) Viimeinen rata oli 125-130cm korkuinen ja se tuntui todella helpolta.



Nyt menen purkamaan tätä megavitutusta jonnekkin muualle kuin tänne blogiin.. Adios!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Vuosi 2011

Noniin päätin tehdä siis postauksen minun ja Lupun kuluuneesta kahden vuoden taipaleesta. Laitan lähinnä kuvia aikajärjestyksessä vuodesta 2011 ja niistä voikin päätellä osakseen onko minkäänlaista kehitystä tapahtunut. Myöskään kovinkaan moni ei tidä minkälainen on ollut meidän ensimmäinen yhteinen vuosi, sillä silloin minulla ei vielä ollut blogia. Myöhemmin ajattelin myös toteuttaa jonkinlaisen videon, jos vain semmoisen näillä yksinkertaisilla videoneditointi taidoilla osaan tehdä. :D

Kaikkihan lähti siitä, kun päätimme lähteä tammikuun lopussa (2011) Hannan isän suosituksista katsomaan Lupua Hannan luokse Ranskaan. Tällöin minulla oli jo kaksi omaa ponia Katja ja Dani ja Danilla olin aloittanut syksyllä aluetasolla kilpailemisen. Tarkoituksena ei ollut vielä ostaa hevosta, eikä se ollut silloin ajankohtainen aihe. Kuinkas siinä sitten kävikään... Ranskassa olimme kolme ihanaa ja upeaa päivää Hannan ja hänen miehensä seurassa. Kokeilin Lupua kolmena päivänä ja heti jo ensimmäisellä kerralla tiesin, että tämä on minun hevonen. Olihan se hurja mennä ponin jälkeen niin ison hevosen selkään, mutta siltikin se tuntui niin omalta. Nyt kun koeratsastusvideoita katsoo, niin ratsastukseni on aivan järkyttävää katseltavaa.. Ratsastin ihan löysällä ohjalla ja kädet vispasi minne sattuu..



Eka ratsastuskerta


Kirahvi


Pikkuheppa




tyylillä mentiin!

Kaunis esteistunta.. ;)


Uudet hevosenomistajat :)

 Teimme viimeisenä iltana päätöksen siitä, että ostamme hevosen. Vielä seuraavana päivänä sain käydä kokeilemassa Lupua. Hevosen piti tulla Suomeen vasta Hannan mukana keväämmällä, mutta kas kummaa hevonen olikin jo parin viikon päästä Oulunsalossa :D

Hepan saapuessa.aloitin treenaamaan uuden hevosen kanssa ja Danin kanssa jatkoin myöskin treenaamista. Kuitenkin ajanpuute meinasi välillä olla ja Danille piti hankkia hoitaja/vuokraaja. Aluksi meillä oli Lupun kanssa kuolaimenlaitto ongelmia ja parhaillaan niiden laitossa saattoi mennä puoli tuntia :D Tietenkin aluksi oli hankalaa ponin jälkeen siirtyä hevosiin ja koko vuosi 2011 oli aikalailla tutustelua. Kävimme Lupun kanssa Mintin valmennuksissa ja kerran myöskin Sanna Backundin treeneissä ja aluevalmennuksissa. Mintti myöskin ratsasti Lupulla säännöllisesti.

Ihana laatu, mutta Lupu oli aika laiha poika tultuaan suomeen.

Pikkurääpäle


:DDD

Ahh kun laadukas kännykkäkuva. Ekoja kertoja Suomessa hepan selässä

Lupusta oli jännää aina maastoilla, sillä se ei aikaisemmin ollut pahemmin käynyt maastoilemassa

Ensimmäisenä vuonna Lupu värkkäsi paljon suullaan, mitä se tekee jonkinverran edelleenkin. Ohjastuntuman kanssa oli eniten ongelmia ja myöskin hevosen hallinnassa. Kaikki kesän kisat menimme tyylillä täysiä laukaten ja hevonen vain kiskoi ratsastajaa mukanaan. Kääntäminen tuntui hankalalta, niin kuin jotakin tankkeria olisi yrittänyt kääntää. Kesällä kiertelimme alue-estekisoissa lähinnä 90-100cm tasolla. Danin kanssa hyppäsin samoja luokkia ja kilpailin molemmilla. Kesällä myöskin satula alkoi käydä epäsopivaksi, mutta onneksi löysimme aika pian uuden, joka on meillä edelleenkin. Heinäkuussa sitten Lupulle tulikin kaviopaise ja siitä seurasi väkisinkin taukoa ja parit kisat taisi jäädä väliin. Loppukesästä olikin sitten useampi päiväisiä kisoja kuten Kalajoen venetsialaiset ja P-SM kisat. P-SM kisat menivätkin molempien heppojen kanssa täysin putkeen ja mukaan tarttu sekä ponien että nuortenhevosten mestaruus kultaa :)

Tässäkin kuvassa Lupu on jo paljon lihaksikkaampi!

Tais olla ekat kisat, jossa napattiin ruusukekkin mukaan, 95cm












Lieviä  kuuliaisuusongelmia ?




Kauden viimeisissä kilpailuissa hyppäsimme myöskin 110cm nollilla. Vieläkin radat tuntuivat siltä, että hevonen vain vie minua, mutta kehitystäkin oli jo tapahtunut. Kaikki kauden radat olivat nollia, joten siitä jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Loppuvuodesta Lupu alkoi olemaan jotenkin epämääräinen liikkeessä. Treenailusta tuli taukoa, kun valmentaja luuli hevosen olevan kipeä, vaikkei loppupeleissä ollutkaan. Loppuvuodesta ei siis tapahtunut Lupun kanssa juurikaan  mitään mullistavaa. Kuten ei viime vuonnakaan. Danikin lähti uuteen kotiin ensin koeajalle ja lopulta jäikin sitten sinne :)

Tällainen oli meidän ensimmäinen yhteinen vuotemme. Se ei ollut mitään kukkakedoilla tanssimista! Välillä tuntui siltä, että oliko kannattavaa ostaa nuori ja ei niin kokenut hevonen (Lupuhan oli tullessaan 5v, täytti 6v) vai olisiko ollut järkevämpi ostaa ns valmis kokenut kilpakonkari. Vaikka olihan Lupu käynyt 5-vuotis kaudella hyppäämässä menestyksekkäästi Racingia, mutta se oli silti vielä todella penikka käytökseltään. Kisapaikoilla se oli monesti ihan mahdoton ja äiti joutui sitä kauhuissaan taluttamaan, eikä se pysynyt trailerissa sisällä ilman kaveria. Kerran Lupu potkaisi vahingossa kisoissa äitiä silmään ja siitä selvittiin onneksi suht. lievin vammoin. Monet itkut tuli itkettyä, mutta ne onnistumisen fiilikset sai minut aina jatkamaan. Minähän en luovuta tämän hevosen kanssa! <3
Äiidin silmä kisapäivän jälkeen...
 Eihän vielä nytkään meillä ole vielä mikään saumaton yhteystyö, mutta luottamus on kuitenkin kasvanut puolin ja toisin. Viime kaudellakin oli omat hankaluutensa ja edelleen mietin, onko Lupu siltikin liian hankala minulle. Pärjäänkö sen kanssa? Vastauks näkyi kesän kisoissa, sillä pärjäsimme isommissakin luokissa hienosti. Lupu ja minä ollaan molemmat hyvin itsepäisiä ja on sanomattakin selvää, ettei se aina ole ihan paras mahdollinen yhdistelmä. Molemmat näytämme kyllä, jos jokin asia ärsyttää tai päinvastoin riemastuttaa. Lupulla on kuitenkin sydän täyttä kultaa ja se tekee lopulta kaikkensa vaikkapa esteradalla, mistä saan kiittää sitä äärettömästi. Vaikka meillä onkin paljon ollut vaikeuksia tämän yksilön kanssa, mutten osaisi kuvitella millaista elämä olisi ollut ilman Lupua. En vaihtaisi hetkeäkään toiseen ja tiedän, että Lupu tulee joskus vielä olemaan minulle se "elämäni hevonen". :)

Lupun lempikeikki ;)

Aira Toivolan istuntakurssilla
Lupuporo <3

Päätin, etten kirjoita mitään viime vuodesta tähän postaukseen, sillä siitä olen tehnyt jo oman tarkan kertomuksen. Jos et ole vielä lukenut meidän viime vuoden kuulumisia, niin tsekkahan tästä!

Viikkokatsaus

Maanantaina olin suunnitellut tekeväni kunnon koulutreenin Lupun kanssa. Noh mitäs sitten kävikään.. Aluksi heppa oli vielä ihan jees, kaikki sujui ihan hyvin, mutta olisin kuitenkin toivonut siltä vähän enemmän pyöreyttä. Ajattelin tehdä kerrankin vähän niitä haastavampia juttuja, kun yleensä tulee mentyä vähän sieltä mistä aita on matalin. Aloin tekemään ravissa sulkutaivutusta. Vasemmalle sujui paljon paremmin ja tekeminen oli vielä mukavaa, mutta oikeassa kierroksessa ilmeni sitten ongelmia. Lupu ei suostunut edes yrittämään yhtäkään askelta sulkutaivutusta ja meni ihan kuuroksi vasemmalle pohkeelle. Se myös välillä muka yritti väistää takaosalla, muttei suostunut asettumaan sisälle samanaikaisesti. Jäin tätä vain jankkaamaan ja jankkaamaan, eikä onnistunut millään kerralla. Kyllä siellä ihan ok pätkiäkin tuli, muttei kelvannut minulle :D Lopulta kävi niin, että itse suutuin hevoselle, kun mikään ei toiminut ja hevonen hermostui.


Tähän mennessä olin yrittänyt myös vääntää laukkaa, mutta oman räpeltämisen ansiosta siitäkään ei tullut mitään. Itselläni välillä keitti vähän liikaakin ja olisi pitänyt tulla vain selästä alas. Noh Lupu teki sitten asialle lopun, kun olin n.1,5 h hinkannut ja molemmat olimme ihan puhki. Lupu ei enää suostunut liikkumaan minnekkään ja teki niitä stoppeja, mitä silloin aikaisemmin teki. Oli kurjaa sen jälkeen pakottaa hevosta liikkeelle, sillä en halunnut lopettaa pysähtelyihin ratsastusta, jottei siitä taas tulisi tapaa. Ratsastuksen jälkeen ei ollut kovin kehuttava fiilis ja ei auttanut kun katsoa vain peiliin ja miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.



Tiistaina päätin eilisen episodin jälkeen laittaa Lupulle gramaanit. Tämä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi, sillä kaikki jukurointi oli poissa ja sekä hevosella että ratsastajalla oli todella mukavaa. Vaikeuksia tuottaneet sulkutaivutuksetkin sujui helposti, ilman kiukutteluja. Lupu liikkui alusta loppuun niin hienosti, että olisi voinut ratsastaa sillä ikuisuuden.Vitsit, kun saisin sen joskus kulkemaan yhtä hienosti ilman gramaaneja! Kyllähän se välillä ilman niitäkin kulkee hienosti, mutta aina silti jossakin välissä yrittää vastustella. Gramaaneilla Lupu ei jukuroi vastaan ja tekee mielellään töitä. Ravikin oli niin super hienoa, varsinkin lopussa kun ratsastin eteen alas :)

Keskiviikkona piti olla Pekan valmennus, mutta se peruuntui pakkasen takia...huoh! No ajattelin sitten mennä maneesiin pakkasesta huolimatta tekemään "hyvän mielen" treenin. Jos hevonen ei toimi, niin silloin pitää muuttaa omassa ratsastuksessa jotakin, eikä syyttää hevosta. Keskityinkin paljon istuntaani ja käsien pehmeyteen. Pyrin liikkuttelemaan jatkuvasti pienesti sormiani, etten jää kädestä kovaksi, niinkuin yleensä meinaan jäädä. Ratsastin toppahousuilla ja ilman saappaita, joten se vähän haittasi ratsastusta, mutten kuitenkaan antanut asian häiritä.

Lupuhan toimikin sitten ihan mukavasti! Ei niin hyvin kun apuohjien kera, mutta sain siihen mukavan rennon fiiliksen ja pyöreyden. Vastusteluakin oli yllättävän vähän ja ratsastus oli jälleen mukavaa. Tein pari kertaa ravisulkuja ja nekin onnistui ihan kohtuullisesti :) Huomasin taas kuinka se oma fiiilis vaikuttaa ratsastukseen erittäin paljon! Jos muistan olla rauhallinen ja ratsastan nätisti, niin hevonen toimii hyvin, mutta jos minulla on huonopäivä ja hermostun, niin en silloin voi olettaa hevoseltakaan hyvää suoritusta. Lopuksi kävin vielä ihanassa auringon paisteessa kävelyllä Lupun kanssa.

 

Torstaina oli Hannan valmennus. Meillä ei oikeastaan ollut sellaista normi valmennusta, vaan pidettiin ns. harjoitusestekisat minulle :D Kävimme läpi hevosen verryttelyä ja sitä miten minun tulee valmistautua suoritukseeni. Aluksi siis aloitin itsenäisesti verkkaamaan ja hyppäämään verkkapystyä ja okseria. Kun verkat oltiin saatu suoritettua, niin tulimme sitten 12 esteen pituisen radan, joka sisälsi kaksi kertaa kahden laukan sarjan, suoranlinjan neljällä laukalla ja kaarevanlinjan kuudella laukalla.

Ensimmäinen rata tultiin 110cm korkeudella. Koko radan ajan hevonen oli jotenkin nihkeä, eikä vastannut kunnolla pohkeeseen, saatikka imenyt esteille. Lupu oli paljon laiskempi, mitä edellisillä hyppykerroilla. Täten välitkin meni ihan perseelleen... Kahden laukan sarja tyylikkäästi kolmella laukalla, kaarevalinja seitsemällä laukalla ja suora viidellä. Lisäksi ensimmäiselle esteelle tulin molemmilla kerroilla liian pohjaan. Tuntui jotenkin radan aikana siltä, että kaikki tehtävät tulee todella nopeasti, eihän meidän maneesi mikään valtavan kokoinen olekkaan...

Radan jälkeen keskusteltiin siitä Hannan kanssa ja hän painotti taas rohkeampaa laukkaa ja muuttamaan ekalle esteelle tietä, niin paikka onnistuu paremmin. Tultiin sama rata samalla korkeudella vielä toisen kerran. Ei nostettu esteitä tällä kertaa sen isommiksi. Toinen rata menikin jo huomattavasti paremmin ja kaikki välit pääsimme oikeilla askelmäärillä. Paikatkin onnistui hyvin, ainoastaan sarjalle toisesta suunnasta aloin vähän liian rajusti tuuppaamaan. Edelleen tuntui kaikki tulevan todella nopeasti naaman eteen ja radan jälkeen syke oli varmaan 1000 :D Viimeiseen rataan olin tyytyväinen ja Hannakin sanoi, että nyt se olisi voinut olla ainakin 10cm korkeampi. Minusta vaan tuntui, että ratsastin ihmeellisen huonosti välillä tai pikemminkin heittelehdin selässä minne sattuu :D

Tänään en käynyt ollenkaan tallilla ja Lupu sai vapaan. Sunnuntaina olisi sitten jälleen Hannan treenit. Huomenna koitan saada sen viimeksi lupailemani postauksen tehtyä :) Hyvää viikonloppua teille ihanille lukijoille! :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Villihepo

Heipähei vaan kaikille! Viikonloppuun mahtui vähän kaikenlaista tapahtumaa. Olin eilen niin väsynyt, etten jaksanut tehdä teille tätä postausta, vaikka minulla olikin koko päivä aikaa valmemnnuksen jälkeen. Eilinen valmennus ei mennyt kovin hyvin, muttei kyllä huonostikkaan. Valmennuksen jälkeen jäi kuitenkin vähän tyhjä fiilis. Tuntui vain siltä, että jankkaamme kokoajan vain paikoillamme, eikä edistytä mihinkään suuntaan. Kuitenkin kun katsoo vanhempia videoita,niin näkeehän niissä selvän eron. Itse en jaksanut eilen ratsastaa kunnolla, vaan lähinnä matkustelin kyydissä. Ennen valmennusta minulla oli todella huono olo ja harkitsin jopa valmennuksen peruuttamista.

 Lauantaina menimme Heidin kanssa merenjäälle ratsastamaan. Kerran ollaan aikaisemmin käyty siellä, mutta silloin kävimme vain vähän kävelemässä. Ennen kuin pääsimme jäälle, meidän piti mennä autoteitä pitkin ja Lupu selviytyi hienosti vastaantulevista autoista. Noh kun päästiin jäälle, niin siitähän se ilo vasta alkoikin...tai sitten ei. Lupu sai kauheat pömäkät, kuin näki tietysti vain todella ison laakean alueen, jossa se ei ole ikinä ennen käynyt. Alkumatka meni vielä suhteellisen hyvin, mutta kun aloimme ravaamaan, niin piru pääsi irti.... Lupu vähän väliä hyppipystyyn, mitä se ei ole pahemmin aikaisemmin harrastanut. Pystyynnouseminen kokoajan vain paheni ja paheni, eikä se meinannut lopettaa millään. Jään päällä oli kuitenkin hyvin lunta, mutta joissakin kohdissa kun jäätä oli näkyvissä, pelkäsin että kaadumme selälleen. Kerran Lupu hyppäsi jälleen ihan kunnolla pystyyn ja etujaloilla kopautti yhteen... Ei selässä silloin enää pahemmin naurattanut..


En lähestulkoon ikinä pelkää olla hevosen selässä, vaikka se temppuilisikin hurjasti, mutta tällä kertaa pelkäsin. Harkitsin tulevani selästä alas, mutta tiesin sen vain pehentavan tilannetta ja hevonen saattaisi päästä karkuun. Välillä Lupu vähän rauhoittui ja pystyimme jatkamaan ravia. Laukattiin myös vähän hitaassa vaudissa ja Lupu oli ihan kiltisti lukuunottamatta yhtä suurta loikkaa ja pukitusta. Heppa olisi varmaankin halunnut laukata täysiä, mutta en halunnut tällä kertaa päästellä, sillä seuraavana päivänä oli valmennus ja muutenkin meno oli turhan vaarallista jo hitaassa vauhdissa. Heti jäältä poistuttua Lupu onneksi rauhoittui!


Eilen oli Pekan valmennus ja tällä kertaa hän muisti tulla. :D Kuten jo mainitsinkin, en ollut ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ratsastus oli aika huteraa. Yllättävän hyvin kuitenkin selviydyin siinä olotilassa. Aluksi Lupu oli taas aivan karmea vastusteli minkä kerkesi. Yritin saada hevosen antamaan periksi, mutten saanut. Pekkakin sanoi, että minun tulisi keskittyä kunnolla perusratsastukseen, sillä sen pitäisi antaa nopeammin periksi. Lupu on kuitenkin ollut minulla jo tasan kaksi vuotta !! Herranen aika sentään, miten aika menee nopeasti!

Aloitettiin verkkahypyt ristikko-okserilla. Tämän jälkeen tulimme pari kertaa etäisyyslinjat läpi. Kaarvalinja 7 laukkaa ja suoralinja 6. Ekalla kerralla kaarevalle tuli yksi laukka liian vähän. Muuten meni ihan ok. Linjojen jälkeen tulimme pari kertaa kääntämisharjoitusta, jonka näette videolta. Lupu kääntyi ihan sutjakasti, eikä tässä ilmennyt pahempia ongelmia. Lopuksi tulimme sitten linjat oikeilla askelmäärillä, kaareva 6 laukkaa ja suora 5. Myöskin kaarevatie pystyltä sarjalle, johon tuli neljä laukkaa. Muut linjat kävivät lyhyeksi, paitsi sarjalle neljä laukkaa oli pitkä, varsinkin kun ajauduimme ulkoreunaan.



Lopuksi tulimme kerran radan korkeudeltaan 110cm. Lupu oli aika virtaisa, eikä pidätteet meinannut mennä läpi. Kuvittelin, että se olisi laiska sillä tämä oli jo kolmas estetreeni samalla viikolla, mutta ilmeisesti olin väärässä. Innostuessaan Lupu ei rynni niinkään esteitä kohden, niin kuin monet kuumat hevoset tekevät, vaan se ei hyväksy termiä "puolipidäte" ja ajauduimme täten liian lähelle seuraavaa estettä. Itse en myöskään jaksanut ratsastaa niin, että Lupu olisi hidastanut tarpeeksi. Sarjalle tuli pudotus, kun se tultiin tiukasti kaarteesta. Rata meni siis ihan ok, mutten ollut kuitenkaan tyytyväinen, sillä se olisi voinut mennä paljon paremminkin. Lupun pitäisi tulla paremmin takaisin, missä ei ole aikaisemmin ollut juuri ongelmaa.

En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, että olemme lisänneet Lupun ruokintaa, eteenkin heinämäärää. Lupu on aina ollut vähän "laiskahko", mutta nyt se esteillä on vähän liian innostunut välillä. Kuitenkin mielestäni on parempi, että se nyt liikkuu hyvin eteen, eikä tarvi kokoajan olla pyytämässä lisää vauhtia. Pekka antoi kotiläksyksi mennä kahta pientä estettä/kavallettia linjalla ja ottaa siihen eri laukkamääriä. Hevosen pitää tulla pidätteestä heti takaisin. 

Tänään meillä on iltatalli ja teen kunnon koulutreenin hevosen kanssa. Tällä viikolla ajattelin tehdä koostepostauksen kuluneesta kahdesta vuodesta Lupun kanssa. Joku videokin olisi kiva, jos vaan sellaisen osaan tehdä ;) Myöskin yksi kiva postausidea syntyi yöllä päässäni, saa nähdä, pystynkö tekemään siitä mitään järkevää postausta. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Super fiiliksiä ja emämokia

Tämäkin viikko näyttää vain vierähtävän ohitse! Pahoittelen, etten ole kovin aktiivisesti bloggaillut ajan ja materiaalin puutteessa. Nyt kuitenkin voin ilmoittaa, että luvassa on niin videota kuin myös ratsastuskuvia! :) Viikkoon on mahtunut paljon hyviä kuin myös huonojakin hetkiä.  Minulla on ollut tällä viikolla jo kaksi valmennusta ja sunnuntainakin on vielä Pekan treenit. Hyvin estepainotteinen viikko siis.

Postauksen kuvista iso kiitos Julialle! Kaikki kuvat perjantailta.

Sunnuntaina Lupu oli erittäin hankala ratsastaa vapaa päivän jäljiltä. Hommasta ei meinannut vain tulla yhtikäs mitään ja itsekkin hermostuin kuin mikään ei toiminnut. Lopuksi heppa vähän suostui hyväksymään ohjastuntuman ja lopetin heti siihen. Ratsastuksen jälkeen ärsytti kyllä hitusen, sillä edellisinä päivinä Lupu oli kulkenut niin hyvin.

Maanantaina olikin melkoinen härdellipäivä. Itse ehdin kouluun vain pariksi viimeiseksi tunniksi, sillä minulla ei ollut kyytiä kouluun. Olin isän luona Iissä ja iskä oli Helsingissä ja äitipuoli sairaana. Heti koulun jälkeen koneen tehtyäni säntäsin kauhialla kiireellä tallille, koska Pekan valmennus alkoi vajaan tunnin päästä. En ollut syönyt edes koko päivänä mitään ja samalla kun talutin hevosta, yritin syödä omenaa.

Kato, kun hyppään hienosti!
Hei, mitä tuolla on??

Mörköjä!!





Kääk!


Vakava ilme :D Kuski näyttää olevan kauhusta jäykkänä ja heppa innoissaan!

Just ja just aijoissa kun ehdin maneesiin, niin Hanna ilmoitti että Pekka oli unohtanut tulla :D Hanna oli tehnyt radat ja kaikki valmiiksi.. mutta onneksi Hanna piti sitten minulle valmennuksen. Harjoiteltiin ihan erinlaista ratsastustyyliä, mitä olen itse tottunut menemään. Ratsastin enemmän kevyemmässä istunnassa, irti satulasta ja pidin käden rennompana. Aina jos hevonen yritti kiskoa vastaan, niin en lähtenyt vetokilpailuun, vain päinvastoin rentoutin käden ja annoin hevoselle tilaa. Ennen olen aina istunut esteradalla syvemmällä satulassa ja heti esteen jälkeen ottanut hevosen takaisin kontrolliin. Siitä on syntynyt hirveä verokilpailu ja lopputuloksena kädelle painava hevonen. Tällä uudella tyylillä Lupu oli paljon kevyempi edestä! Minun pitää vain muistaa ola välittämättä miten sen pää on esteradalla.

Koko tunti keskityttiin lähinnä minun istuntaani. Uusi tyyli tuntui paljon paremmalle ja radatkin olivat rennompia. Lopuksi tulimme erilaisia ratoja, joista viimeinen oli 110-120cm korkuinen.


Tiistaina päätin lähteä Lupuskan kanssa maastoilemaan ja tällä kertaa ihan yksin! Menimme lähinnä Pahajärventietä eestaas. Siltikin oli oikein mukavaa vaihtelua maneesissa pyörimiseen. Selvittiin jopa hengissä takaisin, eivätkä autot syöneet meitä. Lupu pelkää vastaan tulevia autoja ja se on aiheuttanut ongelmia aina välillä. Kauemmas maastoihin Lupun kanssa en uskalla kuitenkaan lähteä ilman kaveria. Laukattiin muutama pätkä ihan täysiä ja puhelimeni sovellus näytti vauhdin olleen lähemmäs 50km/h! Kyllä se siltä tuntuikin, nimittäin ei hepasta ennen noin paljon ole vauhtia lähtenyt, vaikka kovaa ollaan mentykkin.

Keskiviikkona läpiratsastin Lupun. Jostakin syystä tämä ratsastuskerta on lähes tyhjänpeitossa, enkä muista siitä juuri mitään :D Taidettiin kuitenkin mennä vähän vaikempia juttuja, mikä ei ollut kovin hyvä idea. Lupu oli aika laiskalla ja hankalalla päällä, eikä silloin olisi kannattanut alkaa turhia vääntämään. Kerran Lupu jopa pysähtyi kun itse annoin ihan ristiriitaisia apuja, eikä hevonen tiennyt mitä pitää tehdä.. Sain tilanteen rauhoitettua ja päätin vähän laskea vaativuusastetta. Lopuksi sitten heppa olikin superi!



Torstaina oli jälleen Hannan treenit. Tunnin aiheena oli hypätä isompia, sillä Hannan mielestä pienet esteet sujuvat jo liian hyvin :D Muutenkin pitäisi alkaa hyppäämään pikku hiljaa isompia, sillä tunnin aikana huomasi, ettei niitä oltu pitkään aikaan hypätty. Huh mitä säätöä! Alkuverkassa Lupu oli aivan kaamea suoraan sanottuna! Verkkaesteillä Lupu kuumui aika paljon, eikä hypyt olleet kovin kauniita. Se vain otti ja lähti ja pukitteli ja riehui... Onneksi pikku hiljaa hevonen alkoi rauhoittua. Hävetti vähän kun yhdelle pienelle ristikolle jäin ihan jälkeen hypyssä :D


Pikku hiljaa esteet alkoivat nousemaan sinne 110-120cm pintaan. Välillä jotkin hypyt tulivat vähänliian lähelle, jolloin puomi saattoi tulla mukaan. Kerran Lupu jopa kielsi, kun aikaisemmalla kerralla tulin pystylle vähän huonosti. Paikka olisi ollut hyvä, mutta jouduin itse maksamaan virheestäni. Loppupuolella otettiin mukaan myös kolmoissarja. Kerran tulin kaarteesta tosi huonosti kolmoissarjan ekalle okserille. Minä idiootti otin sitten vielä yhden askeleen, koska hetken mielijohteessa ajattelin "herranjumala, ei se voi päästä tästä yli" ja seurauksena menimme tyylikkäästi läpi okserista... Aivan kauhia emämunaus, ei voi muuta sanoa. Otti kyllä aivoon tällainen typerä virhe! Kuten Hanna on jo monet kerrat sanonut, minun pitäisi luottaa Lupuun enemmän. Kyllä se pääsee isommistakin esteistä yli, kunhan itse luotan siihen tarpeeksi. Ei se auta asiaa, että juuri sekunninsadasosa ennen estettä päätät, ettei se mene. Huoh!

No seuraavalla kerralla menimme ylitse ongelmitta. Kerran toisesta suunnasta käänsin ennen sarjaa hevosen äkkiä pois, sillä taas jänistin ja ajattelin, etten saa siihen sopivaa askelta. Viimeinen rundi kuitenkin onnistui tosi hyvin ja viimeinen okseri oli 130cm korkea. Ei se auta, kun vaan harjoitella näitä isompia esteitä! Kumpa olisi vain niin helppoa ajatella, että noniin ota rauhallisesti, kyllä se hyppää.. Kuitenkin valmennuksesta jäi ihan hyvä mieli, sillä onnistumisiakin tuli paljon.

<3

Tänään menin Lupuskalla ilman satulaa kevyesti. En tehnyt mitään hankalaa eli käytännössä menin vain ympyröitä yms. Lupu oli tositosi hyvä, kun vain itse muistin rentouttaa käteni. En ratsastanut kuin n.20min, sillä halusin vain hevosen hyväksi ja antaa paikkojen vertyä eilisen jäljiltä. Lupu oli ihmeellisen hyväntuulinen karsinassakin ja oli vain kerrankin korvat tötteröllä koko ajan.

Pahoittelen taas tätä kauheaa romaania! Ihme jos juku jaksaa aina lukea näitä. Toivottavasti saisin postaustahtia vähän tiiviimmäksi, niin ei tulisi aina näin pitkiä. Huomenna olisi ehkä tarkoitus mennä pihalla sään salliessa. Heidikin tulee meille jälleen yötä :)