torstai 6. helmikuuta 2014

Lisää videoita ja kauhun hetkiä estevalmennuksessa

Tänään oli vapaapäivä koulusta, kun minulla ei ollut koetta. Huomenna alkaakin sitten taas uusi jakso lukiossa. Tänään minulla oli pitkästä aikaa hammaslääkärille aika, kun olen onnistunut parina vuonna skippaamaan sinne menon ja nyt epäilin reikää hampaassa. Onneksi ei mitään kuitenkaan löytynyt! Huomenna eli perjantaina on Hannan estetreenit, joten koitan saada huomiseen mennessä julkaistua tämän postauksen.

Viime viikon perjantaina ja lauantaina oli siis Petra Aittolan valmennukset Äimärautiolla. Perjantaina meinasimme jo perua valmennukseen menon, kun pakkasta oli mittarissa ihan kiitettävästi. Äimiskällä oli kuitenkin muutaman asteen lämpimämpää, joten päästiin kuitenkin lähtemään.

"Ai minäkö muka höyrypää?!"
Aloitettiin normaalisti ensimmäisen päivän tapaan sileäntyöskentelyllä. Päätin laittaa alkuverryttelyn ajaksi graamaanit, jotka olivatkin lopulta koko tunnin ajan sattuneesta syystä johtuen. Foxi oli ravissa vielä varsin mukava ja väisti hyvin peppua ulos -ja sisäänpäin. Laukassa Foxi oli molempiin suuntiin ihan tajuttoman vahva ja pidätteet eivät tuntuneet menevän läpi ollenkaan, vaikka yleensä F on ollut kuuliaisempi gramaanejen kanssa. Asiaan ei auttanut yhtään se, että Petra laittoi meidät kunnolla hommiin ja vaati isoa laukkaa, josta F innostui entisestään. Harjoittelimme myös vastalaukkaa, joka sujui hyvin meidän harjoitteluun nähden. Pari kerta vain laukka vaihtui. Kotona en oikein pysty pelkällä kolmipalalla mitään kummoista laukassa harjoittelemaan, kun yksi pääty-ympyrä rauhallisesti on riittävä haaste. Gägillä voisin joskus kokeilla, mutten tiedä milloin saadaan uusi kuolain edellisen mennessä rikki...

Haha videolla kuuluu kuuluisat "viimeiset sanat": "Mitä helevettiä, mulla ei oo kuolainta tän suussa"



Tämän jälkeen aloimme sitten tulemaan meille "kohtalokasta" puomilinjaa. Ensin tulimme puomit niin päin, että välit pitenivät loppua kohden, joka on luonnollisesti hevosille helpompaa. Väleihin piti tulla aina kaksi laukkaa. Tämä sujui ihan kohtuu hyvin, mutta Kettu oli edelleen hirmu vahva suustaan ja sama epätoivo meinasi iskeä kuskille kuin verkassakin. Toiseen suuntaan puomit olivat meille melkoista räpellystä, kun välit olivat ensin pitkiä ja sitten lyhyitä. Mentiinkin tyylikkäästi välit ensin yhdellä laukalla :D Lopulta sain survottua väleihin kaksi laukkaa ja Petra pyysi tulemaan vielä kerran toisesta suunnasta. Ensimmäiset puomit sujuivat hyvin, kunnes otin pidätteen ja ihmettelin, että miksi hevonen tuntuu niin tyhjältä edestä, ja lähti vasemmalle puomeista ohi??? Samassa hetkessä tajusin, ettei hevosella ollut kuolaimia enää suussaan ja ehdin vain ajatella, että " Ouuuu shit!!!".

Jep jep, en ole ennen nähnyt, että metallikuolain menee poikki
Ensin Kettu meni sinne päätyyn missä puomit olivat, vielä suht rauhallisessa laukassa. Toivoin hartaasti, että hevonen olisi pysähtynyt sinne päätyyn, mutta Foxi tajusi, ettei sillä ollutkaan enää jarrua suussaan, niin sehän lähti! Se kääntyi toiseen suuntaan ja lähti helkkarin lujaa pinkomaan täysiä toiseen päähän pitkää maneesia. Kyseessä oli vieläpä Äimäraution iso ja pitkä maneesi...! Noh, kuolaimen puuttumisen lisäksi meidän upo uudet Dyonin 250e suitset katkesivat?! joten minä pidin käytännössä vain ohuesta leukahihnasta kiinni. Silloin oikeasti pelkäsin hevosen selässä ja mietin tiputtautuisinko alas satulasta. Sitä en kuitenkaan tehnyt, koska vauhti tosiaankin oli sen verran kova.

Suitsien kohtalo..
Noin puolessa välissä hallia tajusin, että maneesin toisen päädyn ovi oli sepposen selällään ja hevonen oli korvat tötteröllä laukkaamassa sitä kohti... Onneksi Jaana tajusi ja ehti nipin napin mennä oven eteen ja näin ollen esti sen pahimman mahdollisen katastrofin syntymisen. Hetken hevonen vielä laukkaili ratsastuskoulun päädyssä ja siellä oli onneksi järkeviä hevosia, jotka eivät villiintyneet edes siitä, kun Kettu kirjaimellisesti laukkasi niihin pahki. Koko tuon ajan yritin pysyä parhaani mukaan rauhallisena, sillä tiesin, että kiljuminen/huutaminen olisi vain pahentanut asiaa. Yritinkin epätoivoisesti itkukurkussa sanoa hevoselle "pprrr, apua". Petra eikä kukaan muukaan voinut tehdä mitään muuta kuin sanoa, että pysy rauhallisena. Lopulta hevonen siirtyi raviin ja hidasti ja saman tien hyppäsin selästä alas. Silloin purskahdin itkuun, kun tajusin tilanteen vakavuuden ja vähän aikaa hyperventiloin järkytyksen seurauksena. Pian pystyin kuitenkin rauhoittumaan ja valmentajakin heittäytyi polvilleen helpoituksesta. 

Ainut, mikä jäi ehjänä jäljelle. Kalliiksi tuli :D
Jälkeen päin spekuloitiin, mitä olisi pahimmassa tilanteessa voinut tapahtua. Jos kukaan ei olisi ehtinyt/tajunnut mennä oven eteen, niin heti oven ulkopuolella oli mukava jäinen alue, johon tuossa vauhdissa olisi melko todennäköisesti kaatunut. Jos ei olisi kaatunut niin sitten olisimme laukanneet täysiä pitkin Äimärautiota ja autoteitä. Maneesissa olisi myös voinut olla hyvin alkeistunnit toisessa päässä ja siitä seurannut melkoinen kaaos. Mutta mitään näistä ei kuitenkaan tapahtunut ja onnea oli hirveästi matkassa!

Tuon jälkeen emme tietenkään päässeet heti jatkamaan tuntia ilman kuolaimia ja suitsia. Foxin kanssa varmaan puolisen tuntia odoteltiin päitset päässä hallissa ennen kuin saatiin lainaan suitset ja kuolaimet. Onneksi Äimiskä on täyden palvelun paikka, josta viimeksi saatiin kengittäjä kengän irrotessa. "Mielenkiinnolla" odotan, mitä tulee tapahtumaan parin viikon päästä seuraavassa valmennuksessa ;D Minun ryhmässä oli poikkeuksellisesti 5 ratsukkoa ja seuraavassa vain kaksi, joten pääsimme kuitenkin jatkamaan seuraavassa ryhmässä.

Laina kuolaimet ajoivat hyvin asiansa, Kettu oli näillä ehkä jopa parempi tai sitten muuten vaan rauhallisempi, kun sai päästellä höyryjään.
Loppu valmennuksen ajan F oli super hyvä ja harmittaa, kun kamera jäi autoon tuossa hässäkässä. Kerran meinasin jäämään liikaa jarruttelemaan, mutta muuten oli sujuvaa.Tulimme pienillä esteillä kaarevia teitä s-mutkalla ja lopuksi linjaa, jossa väleihin tultiin ensin neljällä ja lopuksi kolmella askeleella.

Seuraavana päivänä verkkasimme itsenäisesti ja sen jälkeen kaikki oleellinen on videolla. Viimeinen rata meni hyvin, paitsi ensimmäisen esteen jouduin tulemaan kolmesti ennen kuin onnistuin ja pystyin jatkamaan. Ekaa kertaa ei ole videolla, kun siitä ei nähnyt mitään. Silloin jäin ihan liikaa pitämään, vaikka hevonen olikin rauhassa ja näin ollen hypättiin hienosti esteen läpi paikan tullessa liian pohjaan..



Kommenttia saatiin, että kädet pitää muistaa pitää rentoina, eikä saa jäädä vetämään! Kuuman hevosen kanssa kannattaa mieluummin käyttää johtavia ohjasotteita ennen estettä. Myöskin pohkeet tulee olla lähellä hevosta, varsinkin kaarteissa, jonne Kettu jää helposti pomppimaan kuumuessaan. Kettu sai jälleen Petralta kehuja mm. sen hyppytyylistä. Silloin kun se tulee rauhassa esteelle, niin se kyllä avaa mukavasti takaa hypyssä.

Loppuun vielä video Maijan kouluvalmennuksesta, joka oli heti sunnuntaina. (Kamerasta loppui muisti, joten oikeasta laukasta ei ole nyt videota)Tehtiin palauttelevia harjoituksia mm. eteen alas ratsastusta. Poistuttiin jälleen mukavuusalueeltani ja Maija sanoikin, että nyt täytyy joka kerralla vaatia minulta enemmän ja enemmän. Ravissa minun tulee antaa hevoselle ohjaa ja uskaltaa antaa sen venyttää kunnolla kaulaansa. Laukka on sitten se kinkkisempi juttu, eteenkin se kirottu vasen kierros. Joka kerta täytyy vain uskaltaa laukata isompaa ja isompaa laukkaa, jotta pääsisin eroon tuosta himmailu laukasta, jonka takia esteillä hevonen kuumuu entisestään. Alkuraveissa hevonen oli aivan kamala ratsastaa ja menimme ihanaa kameliravia. Sinnikkäästi jatkaessa hevonen rentoutui ja tuli oikein mukavaksi ravissa!


Nyt tämä romaani saa tältä kertaa riittää. Näihin tunnelmiin, adios!

(Valmennus)videoita ja uudistetut sivut

Long time no see! Apua, olenko oikeasti ollut jo kolme viikkoa postailematta?! Ihan alkoi jo ahdistamaan näin pitkä kirjoitustauko, sillä paljon on tapahtunut näiden viikkojen aikana ja minulla halkeaa kohta pää ellen pääse raapustamaan tapahtumia ylös. Bloggailu on minulle mukava harrastus, mutta siltikin saatan ottaa siitä välillä turhaa stressiä varsinkin, jos kirjoitusväli pitenee entisestään. Koen jonkinlaista velvollisuutta tulla kirjoittelemaan tänne, kun teitä lukijoitakin on jo useampi ja jotkut jopa odottavat innolla uusia postauksia. Vapaaehtoisestihan tätä teen, mutta minkäs teet, kun tekemättömät asiat rupeaa ahdistamaan. 

Koeviikkokin on taas pulkassa, jonka takia en päässyt aikaisemmin editoimaan videoita ja kirjoittelemaan. Viime viikolla kävimme jopa neljässä valmennuksessa, kun normaalisti menemme kerran tai pari kertaa. Voitte siis kuvitella, mikä homma on/oli editoida nuo kaikki videot. Myöskin parisen viikkoa sitten tein kokonaan uudet esittelysivut ja vihdoin reilu kahden vuoden bloggailun jälkeen pienen esittelyn myös itsestäni! Käykäähän siis kurkkaamassa kaikki sivut uudelleen. Valitettavasti en ole vielä(kään) kerennyt tehdä uusiksi vahingossa poistamaani myytävänä -sivua. Yritän parhaani!



Tosiaan viimeksi, kun kirjoittelin, että täälläpäin on aika kylmä, niin se olikin vasta alkua! Loppuviikon (vk3) pakkasten takia jouduin pitämään hevosella rennompaa. Foxi sai kaksi vapaapäivää, jolloin kuitenkin kävelytettiin 40min maasta tai selästä. Olin hurjana ja hyppäsin hepan kyytiin ilman varusteita tai no oli sillä riimu päässä. F oli oikein kiltisti ja uskaltauduin ottamaan pari ravipätkääkin. Kerran myös ratsastin hepalla suitset päässä ilman satulaa ja sekin meni yllätyksekseni rauhallisesti. Varmasti gägillä oli vaikutusta asiaan. Tuolla viikolla ei ollut valmennuksia ollenkaan, mutta hyppäsin vähän pari kertaa itsenäisesti.

Viikolla 4 ei ollut edelleenkään estevalmennuksia, kun aikataulut meni ristiin ja toisena päivänä olikin liikaa pakkasta. Maijan kouluvalmennukseen päästiin kuitenkin. Alla oleva video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa;



Kouluvalmennuksen jälkeen koulupuoli alkoi taas sujumaan paremmin myös yksin ratsastaessa. Yksi päivä F oli parhain tähän mennessä ja jopa hidasti laukasta raviin pelkällä istunnalla, wohouu! No kuten osasin arvata, niin seuraava päivä meni huonosti. Aluksi ravi oli oikein mukavaa, mutta tuo hemmetin vasen laukka ei suju sitten yhtään! Foxin kierroslukemat vain kasvaa ja kasvaa, eikä asiaan auta se, että meidän satula valuu koko ajan ärsyttävästi liikaa vasemmalle. Kaiken huipentuma oli, kun F laukannostossa potkaisi maneesin seinää ja sen jälkeen kyttäsi loppuajan kyseistä päätyä..


Viikonloppuna kävimme ensimmäistä kertaa vähän maastoilemassa Heidin ja Lauran kanssa. Menimme vain käyntiä ja ravia, kun lunta ei ollut vielä tarpeeksi. Foxi oli oikein positiivinen yllätys, eikä sen kanssa ilmennyt mitään ongelmia. (Tulee niin mieleen ensimmäinen maastokerta Lupun kanssa.. :D) Sunnuntaina päätettiin porukalla hypätä jumppasarjaa, kun valmennukseenkaan en ollut pariin viikkoon päässyt. Aluksi tammalla oli hirveä kiire väleissä, mutta tajusi kuitenkin esteiden noustessa rauhoittua.


Viime viikolla oli tosiaan Hannan estetreeni, Petran kaksipäiväiset estevalmennukset ja Maijan kouluvalmennus eli varsin tehokas ja mukava viikko takana. Kerron tässä postauksessa vielä Hannan treenistä ja muut säästän seuraavaan. (kuusi videota voisi olla vähän liikaa yhteen ängettynä :D?) Viime viikon maanantaina Foxilla oli tunnistus ja nyt on onneksi kaikki asiat sen suhteen kunnossa, kun meinasi olla vähän mutkia matkassa.. 

Tiistaina (28.1) oli siis Hannan hyppytreenit ja tällä kertaa päätimme kokeilla eri kuolainta, Prinssillä käytettyä belhamia. (Voin ottaa siitä kuvan joskus, kun ei ollut ihan normi belhamin näköinen) Kuolain oli siis Gägiä vahvempi, joten minun täytyi olla tarkkana oman käden kanssa. Oli ihan outoa, kun mullahan oli jarrut laukassa ja Foxi meni ihan rauhassa! Ensimmäiset hypyt onnistuivat hyvin ja Foxi odotti välillä jopa liiankin hyvin ja sen takia otettiin joihinkin väleihin extra askelia.


Pakka pysyi hyvin kasassa, kunnes tulimme yksittäistä pystyä vasemmassa kierroksessa, enkä meinannut saada millään siihen askelta sopimaan. Aina tulimme liian pohjaan ja F hermostui siitä kuten myös kuskikin. Oikealta tultaessa ei mitään ongelmaa.. Kerran sain hevosen jopa kieltämään pikku pystylle, kun jäin vetokilpailuun sen kanssa, argghh! Sen jälkeen minulle iski taas "en osaa mitään" -vaihe päälle ja koko touhu meni ihan höpöksi.


Foxi kuumui tuosta kuolaimesta vähän turhankin paljon. Se ei selvästikkään tykkää, jos sitä yrittää liikaa kontrolloida. Aluksi tuo kuolain oli ihan hyvä, mutta myöhemmin ainakin omaan makuuni heppa alkoi rullata päätään liikaa kaarelle. Näin ollen se tuli jopa vähän tyhjäksi edestä ja esteeen jälkeen taas kontrollista ei ollut tietoakaan. Minulla oli myös ongelmia siinä, että gägillä minun täytyy vähän pidättää hevosta enemmän kun taas tuon kanssa olisi pitänytkin ratsastaa enemmän jalalla eteen ja pitää käsi rauhassa. Noh, Hanna sanoikin, että tuota ei ole tarkoituskaan käyttää kun vaan harvakseltaan esim. ekana päivänä kisoissa, jos meinaa heppa olla liian tohkeissaan. 

Käytiin yhtenä lauantaina syömässä tytsyjen kanssa sushia <3 Oon jäänyt näihin ihan koukkuun!
Seuraavassa postauksessa tuleekin sitten Petran treenien videot ja analyysit + viimeisimmän kouluvalmennuksen. Lyhyesti voin kuitenkin sanoa, että ekana päivänä koettiin erittäin vaarallinen tilanne, enkä ole koskaan ennen pelännyt hevosen selässä kuollakseni, mutta onpahan sekin nyt koettu. Pidetään teidät kuitenkin vielä jännityksessä, paitsi ne, jotka olivat paikalla/ovat siitä jo kuulleet ;) Kuulemisiin!

Jaksoiko kukaan lukea koko postausta ja katsoa videotkin? Parista videosta tuli ehkä turhan pitkiä!