Erilainen muori

Foxi on kyllä varsin erilainen muori, sitä ei yhtään ikä paina! Eihän se vielä mikään vanhus todellakaan ole, mutta kyllä pistää hymyilyttämään, kun 15-vuotias jaksaa olla aina yhtä iloinen kavaletin ylittäessään. Foxi on palaillut pieneltä saikulta normaaliin treeniin ja on liikkunut kyllä erittäin hyvin! Myös vasemmassa kierroksessa ravi on laadultaan parempaa. Tiistaina pääsimme myös vähän hyppimään kolmen viikon hyppytauon jälkeen. Foxi oli "hieman" intona, kuten voitte videolta nähdä.

Sain Chia de Gracialta kokeiltavaksi muutaman tuotteen, niistä lisää myöhemmin.

Meillä oli siis Tiinan treenit tiistaina. Tarkoitus oli mennä tälle keväälle ekaa kertaa hyppäämään ulkokentälle. Kenttä oli edellisenä päivänä loistokunnossa, mutta tiistaina vettä tuli siihen malliin, että jouduttiin mennä halliin. Alkuverkassa F oli jopa laiskahko, mutta laukassa löytyi taas oma moottori. Tulimme alkuun laukkapuomeja eri askelmäärillä. Tällä kertaa sai itse päättää millä askelmäärällä kullakin kerralla tuli. Menin puomit ensin kuudella askeleella ja sitten vähän pidensin laukkaa ja viidellä/neljällä. F oli vielä laukkapuomeilla tosi hyvä ratsastaa.

F ottaa kaiken niin tosissaan ;)

Kaikki se rentous katosi, kun aloimme tulemaan erilaisia kavalettitehtäviä. Hepalla ja katsojilla oli ainakin hauskaa, kuskilla oli sitten vähän vähemmän.. :D Foxissa oli tosiaan pitelemistä ja sain onneksi joihinkin väleihin ottaa kolmen askeleen sijaan neljä. Muuten oltaisiin varmaan menty seinistä läpi. Ensimmäisellä kierroksella jouduin ottamaan pari kertaa seis, kun heppa lähti kuskaamaan. Meinasin tokan pysähdyksen jälkeen vähän hermostua, mutta eihän sitä voi suuttua siitä, kun heppa vaan niin tykkää mennä. Ainakin heppa on jälleen oma itsensä, eikä lainkaan vaisu niin kuin Ruotsissa!

Treenien aikana Foxi pariin otteeseen veti päänsä linkkuun vasemmalle, jolloin kavaletille jatkaminen oli melko hankalaa. Tätä se ei onneksi tee juuri koskaan isommilla esteillä. Tuossa tilanteessa minun on hankala tehdä oikeastaan yhtään mitään: yritän kyllä pitää kiinni oikeasta ohjasta ja tukea vasemmalla pohkeella, mutta aina sekään ei ole riittävä apu. Oikeassa kierroksessa F ei tee tuota, mutta joudun sitä välillä tukemaan siihen suuntaan pohkeella enemmän, sillä muuten se siirtyy raviin. Tämmöistä pientä säätöä taas tauon jälkeen, mutta eiköhän meno parane, kun päästään jatkamaan treenejä. Kaikki olisi myös paljon helpompaa, kun muistaisin enemmän jutella Foxille radan aikana. Ääniavut todella rauhoittavat sitä.

Perjantaina ja lauantaina onkin sitten Petran treenit, can´t wait!

We can be golgen *2015*

Innostuin eilen vihdoin väsäämään koostevideon viime kaudesta. Vasta toinen itse tekemäni kunnon video, joten antakaa armoa. Yritys on tärkeintä, eikö niin ;)


Tästä linkistä voit katsoa myös kauden 2014 videon.

Päästäispä jo baanalle

Käytiin Foxin kanssa tiistaina Ylivieskan klinikalla Tainion luona. Hän on ennenkin käsitellyt Foxia piikityksen, kiropraktikkohoidon tai raspauksen muodossa. Aluksi tehtiin taivutuskoe, F oli vähän pörhäkkänä, kun viereisellä raviradalla juoksi pari ravuria. Pientä reagointia oli molemmissa etujaloissa, joten vuohisnivelet piikitettiin molemmista jaloista. Foxista otettiin verikoe, jonka arvot olivat melko hyvät.

Foxin henkitorvi myös tähystettiin: tällä kertaa siellä oli paljon sitkeää limaa, johon saimme avaavaa ja limaa irroittavaa lääkettä matkaan. Mitään vakavaa ei siis löytynyt, mutta oli kuitenkin hyvä käyttää heppa tässä välissä tarkastuksessa, jotta sitten päästään kesällä normaalisti kisaamaan. Toki hieman harmitti, kun hallimestaruudet jäi väliin, mutta sinne olisi ollut turha lähteä puolikuntoisen hevosen kanssa. Tärkeintä on, että heppa on kunnossa!

 Kettu luuli päässeensä kisoihin.

Ketun oma sviitti.

Foxi on nyt viikon asunut omassa "ulkokarsinassaan". Se on tehty tallin päätyyn ns. kylmävarastoon, joten se kuuluu samaan rakennukseen. F on viihtynyt siinä todella hyvin ja yskäkin on lähtenyt pois. Jospa se tästä! Vaihdoimme myös pelletin suomalaiseen, niin tiedämme sen varmasti olevan hyvälaatuista. Olemme myös ostaneet Foxille omat heinät ja ne kastellaan tuttuun tapaan isossa saavissa.

Hoito-ohjeiksi saimme viikon kävelyä ja sitten seuraavalla viikolla pikku hiljaa palaten normaaliin sileäntreeniin ja kahden viikon päästä saa hypätä eli nyt siis vähen reilu viikon päästä. Pitkää taukoa ei siis tullut! Perjantaina Tainio kävi tallillamme hoitamassa hevosia ja Foxi kävi siinä samalla vielä kiropraktisessa hoidossa. Foxi oli oikein hyvässä kunnossa, pari lukkoa vaan löytyi kaulanvasemmalta puolelta. Kysyin myös, miltä F näyttää lihaskunnoltaan tällä hetkellä ja saatiin hyvää palautetta. Ei ole liian lihava eikä liian hoikka :)

Tämän viikon olen siis kävelyttänyt Foxia Äimiskän maastoreiteillä  ja heppa on kyllä ollut yllättävän fiksusti, vaikkei ole ollutkaan normitreenissä. Kolmen viikon päästä onkin sitten toivon mukaan seuraavat kisat Järvenpäässä GP-osakilpailun merkeissä. Vähän kyllä tuntuu hassulta mennä hyppäämään nuorten GP:tä, kun takana on vain pari epäonnistunutta kilpailua, mutta kuten valmentajani sanoi, meillä on jo niin paljon ratoja takana, joten osaaminen on kyllä selkärangassa. Osaamme kyllä, kunhan vain luotan itseeni ja hevoseeni. Jos haluaa kehittyä, on joskus pakko mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Viime vuonna GP-sarja jäi saikkuilujen vuoksi väliin, mutta nyt en aio jänistää. Tietenkin jos mutkia tulee vielä lisää matkaan, niin sitten ei ole järkeä osallistua.

Miten teillä on kausi lähtenyt sujumaan? Onko kellään lukijoista myös pölyherkkiä hevosia?

Vanhoja videoita osa 2

Hei! Olen joskus kauan kauan sitten tehnyt vanhoja videoita sisältävän postauksen. Siitä tykättiin silloin paljon, mutta jostain syytä en saanut aikaiseksi tehdä lisää vastaavanlaisia postauksia. Mutta nyt sellainen olisi vihdoin luvassa!

Täältä pääset katsomaan ensimmäinen osan.

Ensimmäinen video on Äimäraution seurakisoista lokakuulta 2010. Olin molempien ponien kanssa kisoissa ja molemmilla tuli nollatulos ja ruusuke matkaan. Nuo taisi olla minun viimeisiä kisoja Katjan kanssa. Danin radasta ei ollut videolla kuin muutama ensimmäinen este. Danin kanssa nuo kisat olivat vasta "ensimmäisten" joukossa, tai no olin ponilla kisannut muutamat seurakisat kesällä (ja tietty myös muutaman radan silloin kun se oli vain puoleksi meidän) ja vasta yhdet aluekisat Rovaniemellä.






Ja vielä yksi video Katjaponista. Videolla hyppelin itsenäisesti ihan omaksi ilokseni ja ponin piristykseksi joulukuussa 2010. Tuolloin ratsastin ponilla harvakseltaan, sillä se oli kaverillani ylläpidossa. Katja oli aivan super hyvä ja innoissaan, kun edellisestä hyppykerrasta oli jo vierähtänyt pidempi aika. Huomatkaa muutes ihana pinkki satulahuopa ja siniset suojat ;)


Myös lisää Danivideoita tähän postaukseen! Saimme Danin kanssa paikan Pohjois-Suomen ponijoukkueeseen syksyllä 2011 ja pääsimme alueiden välisiin mestaruuskilpailuihin Tampereelle. Hyppäsin verkkaluokan 90cm, josta tuli yksi kielto mukaan, kun poni oli tosi nihkeä radalla. Pekka Mäkelä oli joukkueemme johtaja, joten hänen napakoilla ohjeillaan sain poniin vauhtia joukkuekilpailua varten.



Joukkuekilpailu hypättiin metrin tasolla. Poni oli aivan super radalla ja teimme hienon nolla radan! Myös kaikki muut joukkueemme jäsenet Petteri, Jemina ja Janette vetivät nollat. Joukkueellamme oli siis loistavat mahdollisuudet saada mitali uusinnasta. Uusinta hypättiin 100-110cm:n tasolla ja tunsin kuinka poni alkoi olla jo melko väsynyt. Petteri ja Jemina tekivät hienot nollaradat.



Juuri ennen omaa vuoroani meni Janette, joka lensi pahasti poninsa selästä ja joutui lähtemään kisoista ambulanssilla. Järkytyin ystäväni lennosta ja pienenä ponityttönä minua rupesi hirveästi jännittämään.Radalle mennessäni D alkoi temppuilemaan portilla ja yritti nakata minut selästä. Sain kuitenkin radan aloitettua ja poni hyppäsi todella hienosti ensimmäiset esteet. Kunnes hyppäsin väärän okserin ja meidät hylättiin.. Voi sitä itkun määrää :D

Vieläkö näitä postauksia viitsii tehdä lisää?

Estekisat Ruotsin puolella

Tosiaan viime viikonloppuna suuntasimme Yllärin kyydillä ensimmäistä kertaa kisaamaan jorpakon toiselle puolen. Matkaan lähdimme innokkaasti, mutta samalla vähän jännitti minkälaista kisaaminen olisi Ruotsissa. Menomatka tuntui menevän nopsaa, vaikka matkassa kestikin reilut 7h Umeåån. Matka sujui hyvin ja Foxi tykkäsi matkustaa kaverin kanssa, joka olikin jo viime syksyltä tuttu heppa.

Perillä sönkötimme vähän ruotsia ja englantia ja purimme tavarat paikoilleen ja veimme auton sähköpaikalle. Hevosilla oli jo tuttujen toimesta purut valmiina karsinoissa, joten purkaminen sujui nopeasti. Myöhemmin illalla kävimme ratsastamassa hevoset. Kisat olivat perjantailta jo ohitse, mutta verryttelyhalliin ei päässyt ratsastamaan, joten suuntasimme isolle ulkokentälle ratsastamaan, joka oli loisto kunnossa! Foxi oli yllättävän rauhallinen, vaikka pääsikin pitkästä aikaa kentällä menemään. F tuntui toimivan oikein hyvin ja suuntasimme ratsastuksen jälkeen pistämään hevoset lepäämään ulkojaboihin ja itse nukkumaan heppa-autoon.

Ketun oma maskotti.

Lauantaiaamuna kävimme tutustumassa paikkaan paremmin. Ratsastuskeskus oli valtava verryttely -ja kisahalleineen ja kolmine ratsastuskenttineen. Verkkahallista pääsi sisäkautta kisamaneesiin ja talleista pääsi myös sisäkautta halleihin. Ruotsissahan kunnat panostavat myös hevosharrastukseen, joten tilat olivat kyllä sen mukaisia. Vessoja ja pukutiloja löytyi joka lähtöön ja oli ravintolaa hallin yläkerrassa jne. Tallit oli rakennettu niin, että niiden väliin jäi kaunis sisäpiha, johon oli tehty kouluratsastuskenttä. Tallista kun astui sisään, roikkui katosta upea kristallikruunu. Puitteet olivat siis loistavat!

Suomijengi <3

Kävin aamupäivällä vielä ratsastamassa Foxin ulkokentällä, sillä yleensä se on niin mahdottoman virtainen ensimmäisessä luokassa. Ennen ratsastusta käytin Foxin vetchekissä, sillä Ruotsissa pitää heppa käydä aina näyttämässä eläinlääkärille, jos kisaa 120cm:n tai sitä isommissa luokissa. Hyppäsin iltapäivällä 130cm:n luokan ja Ylläri tuli auttamaan verryttelyssä. Verkkahalli oli jaettu pieneen sileänverkka-alueeseen ja hyppyalueeseen, johon sai mennä vain kuusi ratsukkoa. Sileänverkka oli todella ahdas, kun siinä oli kymmenisen ratsukkoa yhtäaikaa, mutta siitä onneksi selvittiin.

Kisamaneesi, sen takana oli poikittain verkkamaneesi.

Hieman räjähtäneen näköiset letit suorituksen jälkeen.

Tässä oli vähän "pienempi" kenttä, joka toimii kesäisin verkkana.

Foxi oli verkkahypyissä oikein hyvä ja jopa yllättävän rauhallinen. Itse jarrailin vähän liikaa käden kanssa verryttelyssä, mutta radalla onneksi muistin laukata. Montaa hyppyä Ketun kanssa ei tarvinnut ottaa ja sitten suuntasimmekin jo odottelemaan vuoroamme kisa-areenalle. Kohta tulikin jo oma vuoroni, tervehdin tuomaria ja sain lähtöluvan "Var så goda in" tai jotain vastaavaa :D Huomasin muuten myöhemmin luokkia katsoessani, ettei kukaan ruotsalaisista tervehtinyt tuomaria. Ilmeisesti se ei ole samalla tavalla pakollista kuin meillä. Suomessa tuomari voi jopa antaa varoituksen, mikäli jättää tervehtimättä.



Ykköselle tulin vähän lähelle ja kakkoselle otin yhden askeleen liikaa, josta tuli puomi matkaan. Kolmoselle F teki hienon hypyn, mutta sitten alkoikin alamäki. Paikat olivat hyviä, mutta silti puomi kopisi mukaan myös sarjan b-osalta, valkoiselta pystyltä, yhdeltä okserilta, viimeinen sarjakin kolisi kiitettävästi, mutta puomit sentään pysyivät kannattimilla. Koristeena kakun päälle vielä viimeinen okserikin tuli alas. Tuloksena siis viisi?! puomia, joka tarkoitti Ruotsissa hylättyä suoritusta. (Siellä tulee hylsy, jos tulee yli 16vrp) Teimme siis uuden virhepiste-ennätyksen... Ei ole yhtään Foxin tapaista ottaa noin monta puomia, Foxi oli todella epäskarppi ja olimme kaikki aivan ihmeissään radan jälkeen.

Sisäpihan koulukenttä.

Verkkahalli oli tuolla.

Päädyssä vasemmalla oli kisa-areena. Hevoset kulki sisäkautta myös, mutta eri reittiä.

Soitin Tiinalle myöhemmin iltapäivällä ja hänkin ihmetteli tapahtunutta. Päätimme kuitenkin nollata tilanteen ja katsoa seuraavana päivänä tilannetta uudelleen. Tottakai itseäni harmitti todella paljon ja suorastaan hävetti tulla Ruotsiin keilaamaan kaikki esteet. Foxi kuitenkin muuten käyttäytyi aivan normaalisti ja jalatkin olivat viileät ja kuivat ja verkassa se hyppäsi loistavasti.

Illalla katsoimme pääluokan, missä Ylläri hyppäsi hienosti ottaen yhden puomin mukaansa. Kävimme mäkkäristä hakemassa vähän sapuskaa ja paistoimme Rovaniemiläisten kanssa illalla vohveleita.



Sunnuntaina meinasi vähän jännittää tuleva suoritus. Päätin ratsastaa samalla tavalla ja olla kaikesta huolimatta paineistamatta hevosta radalla. F hyppäsi verkassa jälleen loistavasti ja itsekin muistin sujua paremmin. Radalla oli hyvä fiilis ja suoritus oli huomattavasti parempi. Tuloksena oli kaksi hipaisupuomia, F oli kaiken kaikkiiaan paljon skarpimpi, mutta puomit olisivat kyllä voineet silti pysyä paikoillaan. Vähän jouduin molemmilla kerroilla sujumaan eteenpäin linjoilla, jolloin puomit tuli matkaan.

Kettu otti rennosti startin jälkeen.

Menestystä ei tullut tälläkään kertaa, mutta hieno kokemus oli kuitenkin. Kotimatka tuntui paljon pidemmältä ja ajoimme pari kertaa harhaan ja bensa-automaattien kanssa meinasi olla ongelmia, mutta ei jääty onneksi matkan varrelle. Kisapaikasta jäi hyvä fiilis: ruotsalaiset olivat oikein ystävällisiä ja auttavaisia! He ovat todella yhteisöllisiä, mikä näkyi joukkuekilpailuissa ja yhteisissä grillijuhlissa. Ruotsalaisilla oli myös todella hienoja hevosia. Ehdottomasti pitänee käydä useamminkin Ruotsin puolella kisaamassa, sillä meillä on sinne suurin piirtein sama matka kuin kotimaan kisoihinkin :)

Ensi viikolla meillä on tosiaan klinikalle aika, toivottavasti ei löydy mitään isompaa.